Leikkauksesta

Maanantaina leikkauspäivän aamuna vetäisin aamukahvit napaani ja juoksin sairaalalle ilman rintaliivejä ;) Odotusaulasta minut haettiin hieman yli seitsemän ja vietiin omaan huoneeseeni, annettiin esilääkitys ja avain omaan kaappiin. Täyttelin muutaman lomakkeen (en yhtään muista mitä niissä kysyttiin) ja minulle annettiin sairaala-vaatteet ja tukisukat ja pyydettiin siirtymään odottamaan odotustilaan, josta haettaisiin kahdeksan aikoihin. Aika rauhallisesti odottelin ja jännitys ei missään kohtaa ollut liian suuri. Edellisenä yönä sain nukuttua vain 5-6 tuntia, joten väsytti aika paljon.

Kahdeksan kieppeillä mut haettiin leikkaussaliin, jossa laitettiin EKG-lätkät, kanyyli, verenpainemittari ja makailin rauhakseltani leikkauspedillä. Plastiikkakirurgi jäi kanssani kahden kesken ja teki leikkausmerkintöjä ja sain kysellä jos tuli mieleen jotain kysymyksiä leikkaukseen tai toipumiseen liittyen. Anestesialääkäri tuli kertomaan nukutuksesta ja sain maskin kasvojen eteen ja pyysivät hengittelemään rauhallisesti. Joku sanoi, että nyt laitetaan suoneen nukutusainetta ja sittenhän sitä nukuttiinkin.

Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja heräilin puoli yhden aikaan. Kipuja oli jonkin verran ja sain suonen sisäisesti kipulääkettä.Puoli kahden aikaan kävelin viereiseen huoneeseen syömään hoitajan taluttamana, ja syömisen jälkeen plastiikkakirurgi kävi vielä katsomassa rintani ja antoi hoito-ohjeita. Aika tokkurassa taisin olla, koska kauheen selkeetä muistikuvaa ei jälkeen päin ole siitä mitä juteltiin,Leikkaus oli kuitenkin mennyt niin kuin suunniteltu,

Omassa huoneessani hoitaja auttoi minua pukeutumaan ja hämmästeli, kuinka hyvävointiselta vaikutin. Pukeutuessa meinasi vähän pyörryttää, mutta muuten olo oli ok. Kolmelta minua tultiin hakemaan ja tulin kotiin, jossa seuraa olikin sitten tiistai-iltapäivään asti. Kivut pidin kurissa syömällä Burana 600 mg 4x päivässä ja Panacodia n.3 päivässä. Suurinta tuskaa tuotti nouseminen makuuasennosta ylös ja jatkuva paineentunne rinnalla. Tuntui siltä, kun rintakehä olisi hakattu pesäpallomailalla, jonka jälkeen rinnat olisi täytetty sementillä.

Ensimmäinen aamu kotona (tiistai) oli aika hankala ja sohvalta nousin ylös itkun kanssa. Onneksi kotiapu varmisti, ettei tarttenut itse mitään tehdä, vaikka seisoma-asennossa tuntui useasti paremmalta kuin istualtaan. Tiistai-iltapäivästä lähtien olenkin sitten ollut kotosalla suurimman osan päivistäni itekseni, toki vieraita käynyt kovasti ja kaupassa käyty puolestani.

Keskiviikkona sain käydä ekan kerran suihkussa. Hidasta hommaa, mutta sujui. Sain itse pestyä hiukseni taivuttamalla leukaa kohti rintaa. Sain plastiikkakirurgilta ohjeeksi käyttää käsiä alusta alkaen kevyesti välttäen kuitenkin kovaa fyysistä rasitusta yläkropalle ensimmäiset kolme viikkoa. Netistä olen lukenut, että ohjeet vaihtelevat kovastikin hoitopaikasta riippuen,Monessa paikassa ohjeistetaan käyttämään käsiä mahdollisimman vähän ensimmäisen viikon ajan. Luotan kuitenkin täysin oman lääkärini ohjeisiin ja niitä olen noudattanut.

Kivut helpottaa päivä päivältä ja rinnat muotoutuvat jatkuvasti turvotuksen hävitessä ja implantin laskeutuessa. Leikkauksesta on 8 päivää aikaa ja yhtä yötä lukuunottamatta olen nukkunut puoli-istuvassa asennnossa sohvalla.Nopeasti siihenkin on tottunut :) Ulkona paistaa ihana kevät aurinko ja vappukin on kohta, joten ulkoilemaan tekisi mieli, mutta kevyttäkään lenkkiä en usko vielä pystyväni tekemään. Mutta sen aikakin vielä tulee ;)