Oon huomannut, että tissit valtaa mun ajatukset joka päivä :D Huomaan goolettavani leikkauskokemuksia, tietoa erilaisista implanteista, toipumiskertomuksia ym. Kehityshäiriöisten rintojen leikkaamisesta tietoa ei kuitenkaan kovinkaan paljoa löydy,lähinnä naisten tarinoita siitä, kuinka tunnistavat ongelmansa, mutta lääkäriin hakeutuminen on vaikeaa.
Leikkauksessa mua eniten pelottaa nukuttaminen ja sen jälkeinen mahdollinen huono olo. Plastiikkakirurgi kertoi, että saatan päästä kotiin jo samana päivänä, mikäli oloni sen sallii. Toipumisprosessi pelottaa myös, mahdolliset kivut ja säryt ja hetkellinen "invalidisoituminen".
Aktiivisena liikunnan harrastajana mielessä pyörii myös, mitä liikuntakielto tekee minulle, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta oon päättänyt toipua kunnolla, ennen kuin vilkaisenkaan kuntosalille päin, vaikka se vaikeaa tekisikin.
Koska lähtötilanteeeni on pieni, lopputuloksesta tulee merkittävä muutos lähtötilanteeseen. Päässä pyörii, kuinka moni huomaa uudet rintani, mitä niistä kommentoidaan, tuleeko joku kysymään suoraan, että "ootko ottanut silarit?", mitä vastaan uteluihin, kenelle kerron leikkaukseen menosta jne. Tähän mennessä leikkauksesta tietää lähimmät sukulaiseni ja muutama ystävä. Kaikkien reaktio asiaan on ollut kannustava ja onnitteleva. Siitä on tullut äärettömän hyvä fiilis ja se on vahvistanut omaa rohkeutta kohti leikkausta. Ennen kenellekkään kertomista ajattelin, että kuinkakohan moni mut ja leikkaukseni tuomitsee tai vähättelee ongelmaani. Onneksi tällaista kohtelua en vielä ole osakseni saanut. Ystäväni mm. ehdottivat, että tisseilleni tulee pitää "home-coming-juhlat" kun ne on parantuneet.
Silikonien kokoon liittyvät asiat mua ei enää mietitytä, koska ne on nyt plastiikkakirurgin kanssa yhdessä mietittty ja valittu. Rinnoista pyritään tekemään totta kai samankokoiset, mutta sanoin plastiikkakirurgille, että pienellä koko erolla ei ole mitään väliä siinä vaihessa, jos molemmat rinnat näyttää muuten normaaleilta :)
Kysy ihmeessä, jos tulee kysymyksiä mieleen liittyen lääkärissä käyntiin, leikkaukseen valmistautumaan tai muuten vaan aiheeseen.
lauantai 8. marraskuuta 2014
torstai 6. marraskuuta 2014
Taustaa
Tissieni kehitys alkoi aika aikaisessa vaiheessa, taisin olla 10-11 vuotias, kun jollain tasolla häpesinkin sitä, etten ollut enää lauta. Pari vuotta myöhemmin sain kuitenkin huomata, että ikätovereiden rinnat menivät kokonsa puolesta kehityksessä ohi. Muistan miettineeni 16-17 vuotiaana, että todennäköisesti rintani vielä kasvavat, sillä lähisuvussa molempien vanhempien puolella naiset ovat rintavia.Noh, eiväthän ne koskaan kasvaneet...
Jossain kohtaa heräsin siihen, että rintani eivät ulkonäöllisesti olleet muuttuneet miksikään ensimmäisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Kokoero rinnoissa oli huomattava, oikean rinnan alta puuttui kokonaan rasvakudos ja nännit näyttivät suhteettoman isoilta verrattuna rinnan kokoon. Aloin etsiä netistä tietoa ja törmäsin termeihin tubulaarisuus ja rinnan kehityshäiriö. Tulin siihen tulokseen, että kärsin lievästi kummastakin, painottuen siis oikeaan rintaan. En kuitenkaan kokenut, että tilanteeni olisi niiiin paha, että minua ikinä tultaisiin leikkaamaan julkisella puolella.
Asia on muhinut mielessäni viime vuodet ja jostain kummasta sainkin motivaation ja rohkeuden varata ajan yksityiselle plastiikkakirurgille konsultaatiota varten. Käynti jännitti aivan mielettämästi ja koko ajan takaraivossa painoi ajatus siitä, että lääkäri nauraa minut ulos ja sanoo tissieni olevan aivan normaalit, vaikkakin pienet. Tällaisiakin tarinoita olen netistä lukenut.
Jännitystä ei lievittänyt se, että 50 minuutin ajasta ensimmäiset 30 minuuttia juttelin lääkärin kanssa eri korjausvaihtoehdoista ja hän ei siis tutkinut minua ollenkaan. Koko ajan mietin, että "kohta kun se käskee ottamaan paidan pois, niin se tajuaa että ei mulla mitään kehityshäiriötä ole."
Viimei koitti SE hetki ja plastiikkakirurgi otti mittoja ja tutki. Ja totesi, että "kyllähän sinulla oikeassa rinnassa kehityshäiriö on". Voi ei kuinka onnellinen olin!
Juteltiin vielä silikoneista, rasvansiirrosta, leikkauksesta toipumisesta yms. ja siitä, miten prosessi etenee jos julkiselle puolelle leikkaukseen haluan. Plastiikkakirurgi suositteli mulle silikoniproteeseja rasvansiirron sijaan ja katseltiin alustavasti kokovaihtoehtoja. Omana toiveenani on, että rinnoista tulisi mahdollisimman luonnolliset ja sopivat juuri mun mittasuhteisiin. Sain kotitehtäväksi miettiä vielä kokoasiaa (jotain välillä 250-315cc) ja varattiin uusi aika, jolloin lääkärillä olisi tieto siitä miten leikkaus voisi hoitua.
Toinen aika samalla plastiikkakirurgille oli kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Hän ilmoitti heti käynnin alkuun, että leikkaus julkisella puolella onnistuu ja että nyt tarvitsisi päättää kokoasiat.Testailin eri kokoisia proteeseja rintaliivien alle kuten viime kerralla ja tein päätöksen anatomisista Mentorin implanteista (315cc pienempään rintaan ja isompaan n. 220cc jotta kokoero tasoittuu mahd. hyvin).
Nyt odottelen soittoa leikkaavasta sairaalasta. Alustavasti on puhuttu, että leikkaukseni voisi olla heti vuoden vaihteen jälkeen! Kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, varmasti paljon oleellista jätän huomiotta kertomatta.
Jossain kohtaa heräsin siihen, että rintani eivät ulkonäöllisesti olleet muuttuneet miksikään ensimmäisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Kokoero rinnoissa oli huomattava, oikean rinnan alta puuttui kokonaan rasvakudos ja nännit näyttivät suhteettoman isoilta verrattuna rinnan kokoon. Aloin etsiä netistä tietoa ja törmäsin termeihin tubulaarisuus ja rinnan kehityshäiriö. Tulin siihen tulokseen, että kärsin lievästi kummastakin, painottuen siis oikeaan rintaan. En kuitenkaan kokenut, että tilanteeni olisi niiiin paha, että minua ikinä tultaisiin leikkaamaan julkisella puolella.
Asia on muhinut mielessäni viime vuodet ja jostain kummasta sainkin motivaation ja rohkeuden varata ajan yksityiselle plastiikkakirurgille konsultaatiota varten. Käynti jännitti aivan mielettämästi ja koko ajan takaraivossa painoi ajatus siitä, että lääkäri nauraa minut ulos ja sanoo tissieni olevan aivan normaalit, vaikkakin pienet. Tällaisiakin tarinoita olen netistä lukenut.
Jännitystä ei lievittänyt se, että 50 minuutin ajasta ensimmäiset 30 minuuttia juttelin lääkärin kanssa eri korjausvaihtoehdoista ja hän ei siis tutkinut minua ollenkaan. Koko ajan mietin, että "kohta kun se käskee ottamaan paidan pois, niin se tajuaa että ei mulla mitään kehityshäiriötä ole."
Viimei koitti SE hetki ja plastiikkakirurgi otti mittoja ja tutki. Ja totesi, että "kyllähän sinulla oikeassa rinnassa kehityshäiriö on". Voi ei kuinka onnellinen olin!
Juteltiin vielä silikoneista, rasvansiirrosta, leikkauksesta toipumisesta yms. ja siitä, miten prosessi etenee jos julkiselle puolelle leikkaukseen haluan. Plastiikkakirurgi suositteli mulle silikoniproteeseja rasvansiirron sijaan ja katseltiin alustavasti kokovaihtoehtoja. Omana toiveenani on, että rinnoista tulisi mahdollisimman luonnolliset ja sopivat juuri mun mittasuhteisiin. Sain kotitehtäväksi miettiä vielä kokoasiaa (jotain välillä 250-315cc) ja varattiin uusi aika, jolloin lääkärillä olisi tieto siitä miten leikkaus voisi hoitua.
Toinen aika samalla plastiikkakirurgille oli kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Hän ilmoitti heti käynnin alkuun, että leikkaus julkisella puolella onnistuu ja että nyt tarvitsisi päättää kokoasiat.Testailin eri kokoisia proteeseja rintaliivien alle kuten viime kerralla ja tein päätöksen anatomisista Mentorin implanteista (315cc pienempään rintaan ja isompaan n. 220cc jotta kokoero tasoittuu mahd. hyvin).
Nyt odottelen soittoa leikkaavasta sairaalasta. Alustavasti on puhuttu, että leikkaukseni voisi olla heti vuoden vaihteen jälkeen! Kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, varmasti paljon oleellista jätän huomiotta kertomatta.
tiistai 4. marraskuuta 2014
Minullako rintojen kehityshäiriö?
Heippa,
tänään sain vahvistuksen sille, että minut tullaan leikkaamaan julkisessa terveydenhuollossa oikean rinnan kehityshäiriön vuoksi eli ennakkotietojen mukaan tammikuussa 2015 odotettavissa silikoniproteesien "asennus".
Tässä blogissa tulen käsittelemään ajatuksiani ym. leikkaukseen valmistautumiseen, leikkaukseen ja toipumiseen liittyen. Itse olen kokenut aiheeseen liittyvät blogit ja muut ÄÄRETTÖMÄN suureksi avuksi kerätessäni rohkeutta toteuttaa haaveeni. Blogini tavoitteena onkin avata hieman tätä vaiettua ongelmaa ja antaa lukijoille yksi potilasesimerkki lisää =)
Palaan pian kertomaan hieman lisää tissieni taustasta ja miten leikkaukseen olen hakeutunut.
<3 Dinaska
tänään sain vahvistuksen sille, että minut tullaan leikkaamaan julkisessa terveydenhuollossa oikean rinnan kehityshäiriön vuoksi eli ennakkotietojen mukaan tammikuussa 2015 odotettavissa silikoniproteesien "asennus".
Tässä blogissa tulen käsittelemään ajatuksiani ym. leikkaukseen valmistautumiseen, leikkaukseen ja toipumiseen liittyen. Itse olen kokenut aiheeseen liittyvät blogit ja muut ÄÄRETTÖMÄN suureksi avuksi kerätessäni rohkeutta toteuttaa haaveeni. Blogini tavoitteena onkin avata hieman tätä vaiettua ongelmaa ja antaa lukijoille yksi potilasesimerkki lisää =)
Palaan pian kertomaan hieman lisää tissieni taustasta ja miten leikkaukseen olen hakeutunut.
<3 Dinaska
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)