Leikkauksesta

Maanantaina leikkauspäivän aamuna vetäisin aamukahvit napaani ja juoksin sairaalalle ilman rintaliivejä ;) Odotusaulasta minut haettiin hieman yli seitsemän ja vietiin omaan huoneeseeni, annettiin esilääkitys ja avain omaan kaappiin. Täyttelin muutaman lomakkeen (en yhtään muista mitä niissä kysyttiin) ja minulle annettiin sairaala-vaatteet ja tukisukat ja pyydettiin siirtymään odottamaan odotustilaan, josta haettaisiin kahdeksan aikoihin. Aika rauhallisesti odottelin ja jännitys ei missään kohtaa ollut liian suuri. Edellisenä yönä sain nukuttua vain 5-6 tuntia, joten väsytti aika paljon.

Kahdeksan kieppeillä mut haettiin leikkaussaliin, jossa laitettiin EKG-lätkät, kanyyli, verenpainemittari ja makailin rauhakseltani leikkauspedillä. Plastiikkakirurgi jäi kanssani kahden kesken ja teki leikkausmerkintöjä ja sain kysellä jos tuli mieleen jotain kysymyksiä leikkaukseen tai toipumiseen liittyen. Anestesialääkäri tuli kertomaan nukutuksesta ja sain maskin kasvojen eteen ja pyysivät hengittelemään rauhallisesti. Joku sanoi, että nyt laitetaan suoneen nukutusainetta ja sittenhän sitä nukuttiinkin.

Leikkaus kesti yli 2 tuntia ja heräilin puoli yhden aikaan. Kipuja oli jonkin verran ja sain suonen sisäisesti kipulääkettä.Puoli kahden aikaan kävelin viereiseen huoneeseen syömään hoitajan taluttamana, ja syömisen jälkeen plastiikkakirurgi kävi vielä katsomassa rintani ja antoi hoito-ohjeita. Aika tokkurassa taisin olla, koska kauheen selkeetä muistikuvaa ei jälkeen päin ole siitä mitä juteltiin,Leikkaus oli kuitenkin mennyt niin kuin suunniteltu,

Omassa huoneessani hoitaja auttoi minua pukeutumaan ja hämmästeli, kuinka hyvävointiselta vaikutin. Pukeutuessa meinasi vähän pyörryttää, mutta muuten olo oli ok. Kolmelta minua tultiin hakemaan ja tulin kotiin, jossa seuraa olikin sitten tiistai-iltapäivään asti. Kivut pidin kurissa syömällä Burana 600 mg 4x päivässä ja Panacodia n.3 päivässä. Suurinta tuskaa tuotti nouseminen makuuasennosta ylös ja jatkuva paineentunne rinnalla. Tuntui siltä, kun rintakehä olisi hakattu pesäpallomailalla, jonka jälkeen rinnat olisi täytetty sementillä.

Ensimmäinen aamu kotona (tiistai) oli aika hankala ja sohvalta nousin ylös itkun kanssa. Onneksi kotiapu varmisti, ettei tarttenut itse mitään tehdä, vaikka seisoma-asennossa tuntui useasti paremmalta kuin istualtaan. Tiistai-iltapäivästä lähtien olenkin sitten ollut kotosalla suurimman osan päivistäni itekseni, toki vieraita käynyt kovasti ja kaupassa käyty puolestani.

Keskiviikkona sain käydä ekan kerran suihkussa. Hidasta hommaa, mutta sujui. Sain itse pestyä hiukseni taivuttamalla leukaa kohti rintaa. Sain plastiikkakirurgilta ohjeeksi käyttää käsiä alusta alkaen kevyesti välttäen kuitenkin kovaa fyysistä rasitusta yläkropalle ensimmäiset kolme viikkoa. Netistä olen lukenut, että ohjeet vaihtelevat kovastikin hoitopaikasta riippuen,Monessa paikassa ohjeistetaan käyttämään käsiä mahdollisimman vähän ensimmäisen viikon ajan. Luotan kuitenkin täysin oman lääkärini ohjeisiin ja niitä olen noudattanut.

Kivut helpottaa päivä päivältä ja rinnat muotoutuvat jatkuvasti turvotuksen hävitessä ja implantin laskeutuessa. Leikkauksesta on 8 päivää aikaa ja yhtä yötä lukuunottamatta olen nukkunut puoli-istuvassa asennnossa sohvalla.Nopeasti siihenkin on tottunut :) Ulkona paistaa ihana kevät aurinko ja vappukin on kohta, joten ulkoilemaan tekisi mieli, mutta kevyttäkään lenkkiä en usko vielä pystyväni tekemään. Mutta sen aikakin vielä tulee ;)

Hengissä!

Kerron nopeasti pikakuulumisia ja teen tarkemman sepustuksen leikkauksesta myöhemmin.

Leikkauksesta nyt tasan viikko aikaa ja viikon takaiseen verrattuna elämä on käynyt jo aika paljon helpommaksi. Kipulääkkeitä en ole nyt syönyt noin 2 vuorokauteen. Selällään nukkumiseen olen jo tottunut ja suurimmilta selkäsäryiltäkin välttynyt.Sängyssä nukuin leikkauksen jälkeen toisen yön, mutta totesin, että sohvalta minun on helpompi nousta ylös.

Turhauttavimmalta tuntuu se, kun arkiset asiat täytyy suorittaa ajatuksella ja hitaasti. Etenkin ensimmäisinä päivinä piti tarkoin miettiä, mitä aamulla päälleen pukee, jotta esim. vessassa käyminen sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Yömekko päällä tässä onkin tullut viikko hengailtua.

Viikon aikana olen poistunut 3 kertaa kodin ulkopuolelle. 4 päivää leikkauksesta kävin ystäväni avustuksella kaupassa,itse sain kerättyä ostokset kärryihin ja maksettua ne, mutta muu jäi ystäväni vastuulle. Autossa istuminen ei tuntunut mukavalta.

Eilen kävin autokyydillä sukuloimassa muutaman tunnin verran, sujui ilman kipuiluja ja en juurikaan huomannut väsyväni vasta kuin kotiin päästyäni.

Tulin juuri lähimarketista (kävin yksin!!) koska en saanut ketään tuttua käymään puolestani kaupassa.Tarkoin joutui miettiä, mitä kaupasta todella tarvin että jaksan ostokseni kantaa :D Ostin pussillisen mustikoita,tupakka-askin ja palvikinkkua, enempää en olisi jaksanut kantaa.

Alusvaateosastolla pyörähdin myös ja kokeilin (tai yritin) kaksia urheiluliivejä, koska nämä sairaalasta saadut valkoiset alkaa tympimään ja mustat olisi saatava. Oma kuva ei koskaan miellytä kauppojen sovituskopeissa, enkä nytkään osannut kiinnittää huomiota rintoihini vaan siihen järkyttävään mahaan, joka on viikon aikana muodostunut. Kauppa on n.100 metrin päässä, mutta syke oli varmaan 160 kun pääsin kotiin hissittömän talon toiseen kerrokseen. Loppupäivän voikin huilata =)

Aika käy aika ajoin pitkäksi ja olen viihdyttänyt itseäni lähinnä tietokoneelta sarjoja katsoen. Järkyttävä ummetus on vaivannut leikkauksesta asti ja nestettä kertynyt kroppaan aivan mielettömästi. Vaikka en ole enää Panacodia syönytkään, niin en ole havainnut muutosta.Kun luumut ja laxoberonit oli kokeiltu, siirryin eilen astetta järeämpään aseeseen eli Microlax-peräpuikkoihin.Auttoi,tosin ei niin hyvin kuin odotin.

Summa summarum. leikkauksesta toipuminen on ollut tähän mennessä kivuttomampaa ja helpompaa kuin ennalta odotin.Nyt alkaa selkä väsymään ja kirjoittelu tältä erää lopetettava, Palaan piakkoin =)

Vajaa viikko leikkaukseen

Huomenta!

Viime viikot ovat olleet kiireisiä, joten leikkausta en ole kauheesti ehtinyt miettiä.Viikonlopun kauppareissulla meinasin ostaa rintsikat, mutta sitten hoksasin, että nehän jää auttamattoman pieniksi leikkauksen jälkeen.

Leikkauskutsu tuli muutama viikko sitten postista.Ohjeina mm. välttää raskaasti syömistä edellisenä iltana, tupakointia edeltävänä ja toimenpidepäivänä, syödä ei saa aamulla ennen leikkausta. Mustaa kahvia saa onneksi juoda :) Kotiutus tapahtuu klo 15 mennessä ja kotona tulee olla aikuinen henkilö yhden vuorokauden ajan.

Naisten leikkauskokemuksia yms. löytyy netistä yllin kyllin, Itse oon paljon seurannut keskusteluja osoitteessa http://www.silikonit.info/ . Tosin kehityshäiriöisten rintojen leikkaamisesta sivulla ei hirveesti keskusteluja ole, mutta leikkauksista ja toipumisista yleensä.Täytyy kuitenkin yrittää pitää mielessä, että palstalla kirjoitteleville on voitu laittaa jopa triplasti enemmän täytettä, kuin mitä mulle tulee, joten vaikuttaa sekin varmasti toipumiseen (tai näin haluan uskoa).

Nyt oon yrittänyt motivoitua kevätsiivoilujen tekemiseen, koska toipilasaikana ei varmaan ihan hirveästi imurinvarressa heiluta. Eilen kävin ostamassa suihkujakkaran ja pitkävartisen pesuharjan, jotta omatoimisuus säilyisi ekoina päivinä leikkauksen jälkeen :D Oon vähän semmonen tyyppi, että avun pyytäminen on välillä niin pirun vaikeeta, mutta kai tässä tarvitsee taipua siihenkin.

Oon luontaisesti aika kova jännittäjä, joten nyt pitäis täyttää kalenteri viikonlopun osalta, jotta ei tuu turhia stressailtua maanantai-aamua... voi elämä, en voi tosiaan uskoa, että odottaminen päättyy 6 päivän päästä.

Ihanaa tiistaita, palaan vielä viime hetken jännitysten kera asiaan ennen maanantaita.