Tissieni kehitys alkoi aika aikaisessa vaiheessa, taisin olla 10-11 vuotias, kun jollain tasolla häpesinkin sitä, etten ollut enää lauta. Pari vuotta myöhemmin sain kuitenkin huomata, että ikätovereiden rinnat menivät kokonsa puolesta kehityksessä ohi. Muistan miettineeni 16-17 vuotiaana, että todennäköisesti rintani vielä kasvavat, sillä lähisuvussa molempien vanhempien puolella naiset ovat rintavia.Noh, eiväthän ne koskaan kasvaneet...
Jossain kohtaa heräsin siihen, että rintani eivät ulkonäöllisesti olleet muuttuneet miksikään ensimmäisen kasvupyrähdyksen jälkeen. Kokoero rinnoissa oli huomattava, oikean rinnan alta puuttui kokonaan rasvakudos ja nännit näyttivät suhteettoman isoilta verrattuna rinnan kokoon. Aloin etsiä netistä tietoa ja törmäsin termeihin tubulaarisuus ja rinnan kehityshäiriö. Tulin siihen tulokseen, että kärsin lievästi kummastakin, painottuen siis oikeaan rintaan. En kuitenkaan kokenut, että tilanteeni olisi niiiin paha, että minua ikinä tultaisiin leikkaamaan julkisella puolella.
Asia on muhinut mielessäni viime vuodet ja jostain kummasta sainkin motivaation ja rohkeuden varata ajan yksityiselle plastiikkakirurgille konsultaatiota varten. Käynti jännitti aivan mielettämästi ja koko ajan takaraivossa painoi ajatus siitä, että lääkäri nauraa minut ulos ja sanoo tissieni olevan aivan normaalit, vaikkakin pienet. Tällaisiakin tarinoita olen netistä lukenut.
Jännitystä ei lievittänyt se, että 50 minuutin ajasta ensimmäiset 30 minuuttia juttelin lääkärin kanssa eri korjausvaihtoehdoista ja hän ei siis tutkinut minua ollenkaan. Koko ajan mietin, että "kohta kun se käskee ottamaan paidan pois, niin se tajuaa että ei mulla mitään kehityshäiriötä ole."
Viimei koitti SE hetki ja plastiikkakirurgi otti mittoja ja tutki. Ja totesi, että "kyllähän sinulla oikeassa rinnassa kehityshäiriö on". Voi ei kuinka onnellinen olin!
Juteltiin vielä silikoneista, rasvansiirrosta, leikkauksesta toipumisesta yms. ja siitä, miten prosessi etenee jos julkiselle puolelle leikkaukseen haluan. Plastiikkakirurgi suositteli mulle silikoniproteeseja rasvansiirron sijaan ja katseltiin alustavasti kokovaihtoehtoja. Omana toiveenani on, että rinnoista tulisi mahdollisimman luonnolliset ja sopivat juuri mun mittasuhteisiin. Sain kotitehtäväksi miettiä vielä kokoasiaa (jotain välillä 250-315cc) ja varattiin uusi aika, jolloin lääkärillä olisi tieto siitä miten leikkaus voisi hoitua.
Toinen aika samalla plastiikkakirurgille oli kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Hän ilmoitti heti käynnin alkuun, että leikkaus julkisella puolella onnistuu ja että nyt tarvitsisi päättää kokoasiat.Testailin eri kokoisia proteeseja rintaliivien alle kuten viime kerralla ja tein päätöksen anatomisista Mentorin implanteista (315cc pienempään rintaan ja isompaan n. 220cc jotta kokoero tasoittuu mahd. hyvin).
Nyt odottelen soittoa leikkaavasta sairaalasta. Alustavasti on puhuttu, että leikkaukseni voisi olla heti vuoden vaihteen jälkeen! Kysykää ja kommentoikaa ihmeessä, varmasti paljon oleellista jätän huomiotta kertomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti