menee ihan kylmiä väristyksiä, leikkauspäivämäärä ei ole vielä tiedossa, mutta huhtikuussa se joka tapauksessa on <3 Oon lähössä pariksi viikoksi ulkomaille maaliskuussa, joten leikkaus heti reissuni jälkeen. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, nytkö (tai siis kohtako) se todella tapahtuu!
En varmaan usko tätä, ennen kun mulla tosiaan on ne tissit, jos sillonkaan! Varsinkin nyt kun rasvaa palanu mukavasti kropasta tässä alkuvuoden aikana, kehityshäiriö oikein korostuu. Minkäänlaista epäröintiä ei asian suhteen ole ollut,päinvastoin.
Huolenaiheita leikkaukseen liittyen tosin välillä pyörii päässä. Kivut mietityttävät, samoin liikuntakielto, toipumisprosessi ja mahdolliset komplikaatiot. Liikuntaa harrastan aktiivisesti, joten sen pois jättäminen on suurin huolenaihe.Mutta kyllä se kestetään, tai onhan se kestettävä! Oon netistä lukenut paljon keskustelupalstoja ja blogeja liittyen silikoneihin ja leikkauksesta toipumiseen. Tarinoita on yhtä monta kuin potilasta, mutta valitettavan vähän löytyy keskusteluja kehityshäiriöisten rintojen leikkaamisesta. On ollut hieno huomata, että blogillani on satoja lukijoita, toivottavasti joku saman asian kanssa painiva saa motivaatiota hakea apua, sillä sitä todellakin on saatavilla.
Leikkauksen jälkeen pidetään tukiliiviä päällä useiden viikkojen ajan. Kai sieltä sairaalastakin jonkinlaisen liivin saa matkaansa, mutta paljon oon lukenu Shock Absorber-urheluliivien käytöstä leikkauksesta toipumisessa. Kauheen kätsyä, kun tuossa eessä on tuo vetoketjukin niin helpottaa varmaan kummasti pukemista ;)
Yksi juttu mikä vielä on mietityttänyt välillä on kokoasia. Implanttien koko on yhdessä plastiikkakirurgin kanssa valittu, mutta silti asia toisinaan mietityttää. Entä jos ne ei sovi mun kroppaan, näyttääkö ne tyhmiltä ja "epäsopivilta"? Oon lohduttautunut ajatuksella, että tästä kamalamman näköisiksi ei rintani voi enää mennä, joten pienikin muutos on hyvä muutos.
Kertoessani tulevasta leikkauksesta ystävilleni oon saanut paljon rohkaisua ja tukea. En tosin yritäkään, että ihmiset hyväksyisivät ratkaisuani ja kauhistelijoita tulee varmasti riittämään. Tästä toispuoleisesta tissittömyydestä on tullut niin vahvasti osa mua, että asian selittäminen tuntuu kamalan vaikealta. Yhden ystävän kanssa asiasta juteltuani aloin oikeasti miettimään, mihin kaikkeen tissittömyys on vaikuttanut. Olen huomannut kehitelleeni monenlaisia tapoja peittää asiaa. Esim. kuntosalin pukuhuoneessa en usein vaihda paitaa tai urheiluliivejä ja jos vaihdan, teen sen "parempi puoli edellä". Samanlailla toimin esim. saunaan porukalla mennessä, sopivasti sattuu kutittamaan poskea juuri lauteille astuessa, jolloin ongelma "peittyy". Seksin aikana rintaliivit päällä jne. Listaa voisi jatkaa aika pitkäksi. Näistä tavoista on tullut mulle automaatioita, joita en sen ihmeemmin ole aina edes miettinyt, koska olen vuosien ajan tottunut toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.
Ihanaa keskiviikkoa kaikille kuppikokoon katsomatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti